Menoa ja rauhoittumista

Maanantai 13. kesäkuuta 2022

Vähän yli viikko sitten soitin siskolleni ja sovin hänen luokseen yökylään menosta. Viime lauantaina tämä yökyläpäivä koitti. Aamupalan syötyäni lähdin viemään pyöräni huoltoon. Sen jälkeen kävelin takaisin kotiin.

Edellisenä päivänä olin Cledoksen ja costeen keikalla. Siellä kuulin ensimmäistä kertaa 20min -nimisen biisin. Helsingin rautatieasemalla oli koju, missä soitettiin Cledoksen biisejä, ja myös tuo 20min. Otin tältä kojulta kaksi juomatölkkinäytettä mukaan. Sitten menin käymään kaupassa ostamassa vähän tuomisia siskolleni ja hänen perheelleen.

Bussimatkalla sometin of course ja kirjoittelin joitain tekstejä ylös muistipaperistani. Käytän muistilappuinani yleensä postina tulleita kirjekuoria tai joitain melkein tyhjiä papereita, joihin mahtuu kirjoittamaan hyvin asioita. Päästyäni perille, menin lasten kanssa terassille. Siellä on trampoliini, jossa lapset hyppivät.

Viikonlopun aikana olimme paljon ulkona, minä ja lapset. Annoin pikku-Melinalle vettä hänen juomakiposta. Hän joi sitä niin, että vettä valui hänen paidalleen, kun hän istui sylissäni. Seuraavan kerran vettä tarjotessani hän kaatoi sen suoraan lattialle, jolloin huudahdin ”EI MELINA!” Melina jatkoi matkaansa keittiöön. Pyyhin veden lattialta. Jonkin ajan kuluttua Melina toi rätin mukanaan ja alkoi kuivata jo kuivaamaani kohtaa. Hän on vasta 1-vuotias, mutta erittäin osaava ja fiksu jo tässä iässä!

Autoin siskoani valmistamaan vohveleita. Siskoni oli ahertanut keittiössä koko päivän, ja raukka söi vasta yöllä seuraavan kerran aamupalan jälkeen. Hyvä, että sain edes vähän autettua. Minä, kun olin enemmän lasten kanssa tekemisissä. Kävin kaupassa lasten kanssa ja sen jälkeen menin puistoon pikku-A:n kanssa. Olimme siellä tunnin. Pikku-A tykkäsi leikkiä itsekseen. Minä menin makaamaan keinuun hänen viereensä samalla vauhtia antaen.

Yöllä mennessäni nukkumaan pikku-A:n ja S:n kanssa, S pyysi minua rukoilemaan omalla tavallani. Kaikilla, kun on omat tapansa aloittaa rukoileminen. Kesken rukoustani kysyin kiitosaiheita. 4-vuotias A sanoi, että haluaa kiittää ulkoilmasta, joten kiitin kesästä, sen valosta ja lämmöstä. Pikku-A on kyllä niin suloinen. Ihanaa, että hän osasi sanoa kiitosaiheen! S kiitti hyvistä arvosanoista koulutodistuksessaan, joten rukoilin kiitosrukouksen niiden puolesta. Pyysin myös johdatusta meille, ja ettei vaikeudet tunnu meistä ylitsepääsemättömiltä.

Oli mukava tekemisen täyteinen viikonloppu. Hengailin vielä Helsingin keskustassa ennen kotiinlähtöä. Onneksi minulla ei ollut paljon tavaroita mukanani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kirjoittaja

Olen Eveliina Mulenga, (synt. 1993). Opiskelen tällä hetkellä sosionomi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielipuuhiani ja usko Jumalaan on minulle tärkeä. Kahvi on lempi energiansaantikeinoni unen jälkeen.

Seuraa Instagramissa