Valo voittaa

Tiistai 20. syyskuuta 2022

Vaikka syksy on mielestäni kaunista värien kirjoa, tuo se mukanansa pitkään kestävän pimeyden ennen valkeutta, eli lumen tuloa. Meidän perhettämme kohtasi tänä syksynä pimeys.  Mitä jos kaikkeen ei voi varautua?

 

Nyt olen tehnyt töitä opiskelun lisäksi. On rankkaa kyllä, mutta ehkä mä tästä hengissä selviän, vai mitä Jumala? Loppurutistukset ennen valmistumista. 

Tänään oli hyvä päivä töissä. Osallistuin töistä käsin Zoom-palaveriin opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Se oli mielekästä ja työt sujuivat myös hyvin.

Nyt olen työskennellyt vähän yli 1,5 kuukautta. Isäni on ollut kannustava omalla tavallaan sen suhteen. Sanonut, että enkö otakin opikseni edellisestä paikasta. Minä vain nauroin hänen ymmärtämättömyydelleen, mutta tottakai siinä oli piilevä viisaus.

Aina välillä töistä päästessäni soitin kavereilleni, kun halusin juttukaveria. Soitin myös sisaruksilleni ja isälleni. Hän oli kotimaassaan Kongossa, jonne hän matkusti noin kuukausi sitten. Oli mukava kuulla hänestä ja nähdä videopuhelussa häntä sukulaisinensa.

Viime perjantaina sain ikävän puhelun siskoltani, että isäni eli pappani oli kuollut. En voinut uskoa sitä todeksi. Oli pakko päästä perheeni luokse, sillä en halunnut jäädä suremaan yksin. Myöhemmin samana päivänä pyysin Jumalalta merkkiä siitä, että pappani on Hänen hyvässä hoivassaan Taivaassa. Sain kolme vahvistusta. Kaksi auringon muodossa, eli että aurinko tuli esiin – kuten Irti kahleissa –kirjassani kerron auringon olevan Jumalan tapa viestiä ja toimia vahvistuksena. Ne on kirjoitettu elävästä elämästä, ihmisten todellisista kokemuksista.

Seuraavana päivänä lauantaina sain kuulla uskovaiselta Instagram-seuraajaltani hänen saaneen kehotuksen kirjoittaa minulle kirjeen Jumalalta. Hän sai tämän kehotuksen juuri perjantaina, sinä päivänä, jolloin pyysin Jumalalta merkkiä.  

Vaikka kaikkeen ei voi varautua, on lohduttavaa tietää Jumalan olevan totta ja pitävän meistä AINA huolen. Olen iloinen siitä, että pappani on nyt Taivaassa, ettei hänen tarvitse murehtia maailman murheita vaan hän on saanut iankaikkisen rauhan ja ilon. Siellä hän katsoo meitä yhdessä Jumalan kanssa ja syö sushia, nyt osaten annostella pienemmän määrän wasabia, ettei tunne kuolevansa, kun ottaa suuren määrän sitä. Ja ehkä hän myös kuuntelee oopperaa, jota maan päällä eläessään ei sietänyt. Meitä kohdanneen pimeyden jälkeen valo koitti, kun saimme varmuuden papan uudesta kodista Taivaassa.

 

Pappa, muistamme sinua suurella lämmöllä ja rakkaudella. Emmekä unohda sinua koskaan!!

 

Rakkaudella perheesi ja muut läheisesi <3 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kirjoittaja

Olen Eveliina Mulenga, (synt. 1993). Opiskelen tällä hetkellä sosionomi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielipuuhiani ja usko Jumalaan on minulle tärkeä. Kahvi on lempi energiansaantikeinoni unen jälkeen.

Seuraa Instagramissa