Ruusuja vain

Torstai 23. kesäkuuta 2022

Tää kesäkuun toiseksi viimeinen viikko alkoi hitaalla aamulla. Pidän siitä, että saan aloittaa aamun rauhassa kauramuroja syöden ja aamukahvia siemaillen. Ensin tietenkin heitän aamulääkkeet ja vitskut naamaan ja eikun partsille aamupalalle.

Nyt oon työskennellyt samassa päiväkodissa kolmena päivänä tällä viikolla. Maanantaina oli ensimmäinen päiväni siellä. Siellä on 1-4-vuotiaita lapsia, joista yksi ihana tyttö halusi melkeinpä koko ajan halata mua. Ihana tyttö, joka aina meni lasten hakijoita moikkaamaan, halusi halata heitäkin.

Maanantaina töiden jälkeen mulla oli vain vähän aikaa valmistautua tekemäni opinnäytetyön toiminnallisen esityksen, näytelmän ensi-iltaan. Kiirettä ei helpottanut se muuttuva seikka, et mun piti poiketa kirjastossa, jossa aikaa meni liikaa teknisten juttujen takia. Oppariparini oli huolissaan ja soitteli mulle. Jouduin lopettamaan puhelun nopeaan, kun toimin navigaattorin lukijana äidilleni. Ehdin kuin ehdinkin 3 min ennen esitystämme. Olipa täpärällä!

Näytelmä oli menestys! Aivan huippu ja näin sen itsekin kokonaan vasta nyt, vaikka oonkin ollut harjoituksissa muutaman kerran. Silloin ollaan harjoiteltu vain muutamia kohtauksia. Oon niin ylpeä oppariparistani, miten hän onkin niin taitava! Onhan hänellä kokemusta teatterista, ohjaamisesta ja käsikirjoittamisesta. Se kyllä näkyi! Näyttelijät ja me opparin tekijät sekä kuvaaja saimme kaikki sekä punaisen että keltaisen ruusun. Olipas kiva!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kirjoittaja

Olen Eveliina Mulenga, (synt. 1993). Opiskelen tällä hetkellä sosionomi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielipuuhiani ja usko Jumalaan on minulle tärkeä. Kahvi on lempi energiansaantikeinoni unen jälkeen.

Seuraa Instagramissa