Yksillä Löylyssä - ei kuitenkaan löylyissä

Tiistai 28. kesäkuuta 2022

Viime viikon keskiviikkona sain rohkaisua työpaikallani Jumalalta. Hän muistutti minua rauhastaan, ja toi minulle rauhan kaiken ahdistuksen keskellä. Kiitos Herralle! Kun pääsin kotiin, aloin valmistautua lähtöön Löylyyn ystäväni Miran kanssa. Matkalla juna-asemalle sain saattokaverin, vitsailin, että turvamiehen eräästä tutustani.

Tapasimme Miran kanssa perillä Helsingissä. Kävelimme Kamppiin, josta otimme ratikan. Jäimme ratikasta pois jo seuraavalla pysäkillä. Jatkoimme kävelyä, jolloin huomasin joidenkin soitattavan musiikkia autostaan. Katsoin heihin päin ja sitten he käänsivät musaa kovemmalle katsoen muhun päin, eli tekivät näin selvästi mun takia.

Kuva, jonka otin hetken päästä päästessämme autojumputusheppujen ohi.

 

Jatkaessamme matka, seuraavan kerran, kohtasimme sähköpotkulautoja. Halusin kokeilla Miran kanssa ajoa, joten latasin Tier-sovelluksen. Olin saanut kaksi ilmaista matkaa juuri Tier-potkulaudalle, ja päätin hyödyntää sen. Menin potkulaudan päälle ja painoin Go-nappia, mutta laite ei liikkunut kun vain hitaasti. Kun Mira kokeili sitä kävi samoin, kunnes hetken päästä se lähti viilettämään ja Mira oli saada sydärin. Onneksi olin näyttänyt hänelle jarrun, ja hänen hoksottimet toimivat paniikin keskellä. Näytimme varmasti hassuilta, kun mä pitkä ihminen olin kyyryssä ja Mira puoliksi kyydissä pidellen musta tiukasti kiinni. Ajoin keskinopeasti, ettei kävisi huonosti.

Löylyssä oli mukavaa Happy Joe siideriä juodessamme sekä höpötellessämme. Otin paljon valokuvia, tietysti. Sehän on juttuni! Ja uppoudun aina siihen kuvienottomaailmaan. Jossain vaiheessa  heräsin tästä maailmasta ja laitoin puhelimeni pois. DJ alkoi soittaa musaa ja Mira keinui mukana. Sightseen -laiva meni ohi ja näytin sinne vain rauhanmerkkiä, ja Mira otti kuvia. Kävelimme Löylystä takaisin Helsingin rautatieasemalle päin. Poikkesimme tahdostani K-Marketissa, sillä halusin katsoa, löytyisikö sieltä Ben & Jerry’sin Banoffee jätski, no löytyi! Emme siis menneet käymään mäkissä, kun aika ei riittänyt, mulla kun oli seuraavana päivänä töitä. Oli kyllä mukava päivä!

Yksi vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kirjoittaja

Olen Eveliina Mulenga, (synt. 1993). Opiskelen tällä hetkellä sosionomi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielipuuhiani ja usko Jumalaan on minulle tärkeä. Kahvi on lempi energiansaantikeinoni unen jälkeen.

Seuraa Instagramissa